Sisältö
Imperialismi määritellään Merriam-Webster-sanakirjassa politiikaksi, käytännöksi tai puolustukseksi kansakunnan vallan ja hallinnan laajentamiseksi. Imperialismilla on ajan myötä eri kansojen ja kulttuurien harjoittama kolme päätyyppiä, jotka määrittelevät keisarillisen vallan valvonnan laajuuden.
Kolonisaatio
Kun keisarillinen valta luo siirtomaa, se valloittaa alueen ja hallitsee sitä alkuperämaasta. Esimerkki tällaisesta siirtokunnasta olivat Britannian imperiumin siirtomaat, kuten Intia, Etelä-Afrikka, Australia ja Kanada, joita hallitsivat pääasiassa Lontoossa tehdyt päätökset. Kolonisaatio on imperialismin suorin muoto, jossa painotetaan täydellistä poliittista valvontaa.
Protektoraatit
Protektoraatti on maa, joka on myöntänyt lähes täydellisen, mutta ei täydellisen hallinnan korkeammalle vallalle. Tämä antaa keisarilliselle voimalle mahdollisuuden ylläpitää valvontaa ja jättää jotkut hallituksen tehtävät protektoraatin alkuperäisviranomaisille. Esimerkkinä oli Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnassa oleva Egypti, joka puuttui useisiin päätöksiin, kuten Suezin kanavan hallintaan, mutta piti Khedivea maan virallisena johtajana. Protektoraatit johtivat monissa tapauksissa myöhempään täydelliseen asuttamiseen.
Vaikutusalueet
Imperialistiset vaikutusalueet antavat keisarilliselle vallalle yksinoikeuden kauppaan ja muihin taloudellisiin etuoikeuksiin maassa. Laajennuskilpailun aikana eurooppalaisten suurvaltojen välillä, kun he törmäsivät uusille alueille, vaikutuspiirit olivat keskeinen taktiikka yrittää päästä eteenpäin kilpailusta, jonka hollantilaiset toteuttivat Bataviassa (osa Indonesiaa) ja Ceylonissa (Sri Lanka) ja britit ensimmäisten lähtöjensä aikana Afrikan mantereella.
Imperialismin syitä
Imperialistisen laajentumisen pääasiallinen syy on luonnonvarojen hankinta muilta alueilta, kuten Etelä-Afrikan kulta ja timantit, mutta halvemmat raaka-aineet voivat myös auttaa tuotantoa alkuperämaassa. Toinen syy imperialistiseen laajentumiseen on nationalismi (maan ylpeys), joka yhdessä uskonnon kanssa oli vallan tekijä, jota eurooppalaiset vallat käyttivät tekosyynä ottaa vähemmän "sivistyneitä" osia maailmasta.
