Sisältö
Kirjanpitäjän ammatti kattaa maailmanlaajuisesti neljä kirjanpidon perusoletusta ja neljä kirjanpitoperiaatetta. Kirjanpidon oletukset ja periaatteet eivät välttämättä ole oikeudellisia ohjeita. Pikemminkin ne ovat koko ammattia koskevia sopimuksia, joiden tarkoituksena on standardoida taloudellinen raportointi maailmanlaajuisesti. Oletusten ja kirjanpitoperiaatteiden ymmärtäminen on olennaista kaikille kirjanpitoalueen opiskelijoille ja ammattilaisille.
Taustalla olevat oletukset
Kirjanpidon perusoletuksilla on sama tarkoitus kuin talouden yleisillä oletuksilla. Kirjanpitotoimet tapahtuvat valvotussa ympäristössä käyttäen vakaita järjestelmiä ja prosesseja. Todellinen varainhoito tapahtuu kuitenkin todellisessa maailmassa, joka sisältää lukuisia muuttujia ja järjestelmiä. Pohjimmiltaan kirjanpidon oletukset sallivat hallittavien järjestelmien käytön selittämään hallitsemattomassa maailmassa tapahtuvia tapahtumia.
Laskentaperiaatteet
Laskentaperiaatteet johdetaan taustalla olevista oletuksista. Laskentaperiaatteiden tarkoituksena on tehdä taloudellisesta raportoinnista luotettavampaa ja johdonmukaisempaa tilinpäätöksen lukijoille, mukaan lukien sijoittajat, sääntelyviranomaiset ja liikekumppanit.
Neljä oletusta
Ensimmäinen oletus on se, että kyseinen yritys on omistajistaan erillinen oikeushenkilö. Tämä koskee kirjaimellisesti yrityksiä ja tiettyjä yhdistettyjä organisaatiomuotoja, mutta tämä ei ole totta ja edellyttää epäuskoisuuden keskeyttämistä yksityisyrittäjille ja yksityisille kumppanuuksille.
Toinen oletus on, että yritys jatkaa selviytymistään ja toimii lähitulevaisuudessa. Tämä antaa kirjanpitäjien käyttää tekniikoita, kuten poistoja, jotka jakavat kustannukset useille tuleville kausille.
Oletus vakaan valuutan olettamisesta olettaa, että yhtiö hyötyy vakaan valuutan yksiköstä. Tämä on yksi niistä taloudellisista oletuksista, jotka eivät koskaan ole täysin totta todellisessa maailmassa. Valuutta-arvot muuttuvat jatkuvasti kehittyneissä ja kehitysmaissa, mutta tämä oletus yksinkertaistaa omaisuuden arvostusta.
Viimeinen oletus on se, että taloudelliset tiedot valmistellaan ja raportoidaan säännöllisesti tulevaisuudessa. Tämä oletus on kirjaimellisesti totta kaikille julkisesti noteeratuille yrityksille sekä laajalle joukolle yksityisiä yrityksiä.
Neljä periaatetta
Ensimmäinen kirjanpidon perusperiaate on se, että varat ilmoitetaan taseessa niiden hankintamenoilla senhetkisten markkina-arvojen sijaan. Tämä varmistaa johdonmukaisuuden yhtiön varojen ja nettovarallisuuden arvostuksessa.
Yhdenmukaisuusperiaatteen mukaan sekä tulot että kulut on kirjattava samalla tavalla joko ansaittuina tai syntyneinä tai saatuina tai käytettyinä. Tämä lisää myös johdonmukaisuutta taloudellisessa raportoinnissa.
Tulojen kirjaamisperiaatteen mukaan tulot voidaan kirjata vasta, kun ne on ansaittu kokonaan. Tämä estää yrityksiä tuottamasta tuloraportteja työpaikoista, jotka he aikovat tehdä lähitulevaisuudessa, mutta joista ei ole vielä maksettu.
Täydellisen julkistamisen periaate takaa tilinpäätöksen lukijoille, että kaikki tärkeät taloudelliset tiedot sisältyvät tilinpäätökseen. Tämä estää yrityksiä jättämästä negatiivisia tietoja korostaessaan positiivisia lukuja.
