Sisältö
Monarkia oli aikoinaan yleisin hallintomuoto Euroopassa. Kaikilla hallitsijoilla oli yhteistä kuninkaallinen perhe, joka peri seremonialliset voimat. Jotkut hallitsijat ovat edelleen lainsäädäntövaltaa. Vaikka absolutistinen monarkia oli aikoinaan hallitseva malli Euroopassa, nykyaikana on kehitetty muita muotoja. Suurin osa poliittisista tutkijoista luokittelee monarkiat kolmeen ryhmään.
Absolutistinen monarkia
Absolutistisessa monarkiassa kuningas tai kuningatar on sekä valtion pää että hallituksen pää. Valtionpäämiehen tehtäviin kuuluu edustaa maata ulkomaalaisille; hallitsija ottaa virallisesti vastaan esimerkiksi diplomaatteja. Kun absolutistinen hallitsija on hallituksen päämies, se tarkoittaa, että kuninkaalla tai kuningattarella on täysi valta eikä häntä sido mikään perustuslaki. Tässä järjestelmässä henkilö hyväksyy hallitsijan olevan virallisesti lain yläpuolella, koska itse laki syntyy kruunun auktoriteetista. Hyvä esimerkki absolutistisesta hallitsijasta historiassa on Louis XIV.
Tämä monarkian muoto on suhteellisen harvinaista nykymaailmassa, mutta sitä on edelleen Saudi-Arabiassa, jossa kuningas Abdullah käyttää rajoittamatonta valtaa kansaansa kohtaan.
Perustuslaillinen monarkia
Perustuslaillisessa monarkiassa kuningas tai kuningatar hallitsee perustuslain mukaan, mikä on kirjallinen hallituksen suunnitelma. Perustuslaissa sanotaan, että lainsäädäntövalta, jota hallitsija voi käyttää, ja kuninkaan tai kuningattaren on kunnioitettava näitä rajoja. Perustuslailliset hallitsijat hallitsevat yleensä yhteistyössä valitun parlamentin kanssa, mikä tarkoittaa, että tämä monarkian muoto on olemassa demokratian rinnalla.
Espanja on esimerkki perustuslaillisesta monarkiasta. Vuonna 1978 hyväksytyn perustuslain mukaan hallitsija on valtionpäämies ja käyttää erityistä valtaansa hallituksessa. Yksi näistä valtuuksista on rooli komentajana.
Parlamentaarinen monarkia
Erityinen muoto perustuslaillisesta monarkiasta on parlamentaarinen monarkia. Tämä on järjestelmä, jossa perustuslaki rajoittaa hallitsijaa eikä anna hänelle käytännössä mitään todellista valtaa hallituksessa. Esimerkki parlamentaarisesta monarkiasta on Iso-Britannia. Kuningatar Elizabeth on valtionpäämies, mutta sillä ei ole roolia lakien laatimisessa tai täytäntöönpanossa valtakunnassaan. Hänen seremoniallisiin tehtäviinsä kuuluu osallistuminen osavaltion parlamentin avaamiseen joka vuosi, mutta hänellä ei ole virallista valtaa vaikuttaa parlamenttiin.
Monarkian suuntaukset
Viimeisten 500 vuoden aikana hallitseva suuntaus monissa osissa maailmaa on ollut siirtyminen pois monarkiasta. Eurooppalaiset kansakunnat siirtyivät perustuslaillisiin tai parlamentaarisiin hallintoihin tuona aikana, ja jotkut, kuten Ranska, menivät pidemmälle ja poistivat monarkian kokonaan. Useimmat Uuden maailman maat luopuivat hallitsijasta, kun he itsenäistyivät Euroopan siirtomaavallasta. Jotkut historioitsijat ennustavat, että nämä suuntaukset leviävät alueille, joilla on edelleen absolutistinen monarkia, mutta toisten mielestä demokratian leviäminen ei ole universaali vakio.
